Luimme ensin kolme kohtausta näytelmästä ääneen. Se antoi aika hyvän kuvan siitä, miten käsikirjoitus toimisi dramatisoituna. Sen jälkeen tuli tekijän puheenvuoro ja kysymys. Oma kysymykseni oli kaksiosainen: aukeaako teksti sellaiselle, joka ei käytä invataksia ja selitetäänkö asioita liikaa. Puheenvuorossa kerroin vain hieman tekstin taustoja. Näiden jälkeen poistuin hetkeksi, jotta ryhmäläiset saivat keskustella rauhassa.
Seuraavaan vaiheeseen sain palata tarkkailijaksi. Se koski myönteistä palautetta. Ryhmäläiset pitivät konkreettisuudesta, puheen uskottavuudesta ja näytelmän nimestä. Nimi tosin tuli opettajan kommentista, mutta sitä en saanut siinä tilanteessa kertoa. Yksityiskohdat ja parenteesit saivat myös maininnan.
Sitten siirryimme näkökulmatyökaluun, eli tekstiä kommentoitiin eri näkökulmista. Taksitarkastaja huolestui kuskien käyttäytymisestä, ohikulkija ammattitaidon puutteesta. Taksikuski taas totesi tarpeen puhua yksinäisessä työssä. Tässä kohti ryhmäläiset myös pohtivat tekstini soveltuvuutta mm. teatteriin ja novelliksi.
Viimeinen vaihe oli muistilaput, eli lapuille kirjoitettiin käsitteitä ja ominaisuuksia, jotka ryhmäläisten mielestä kuvasivat näytelmää. Kirjoittaja sitten järjesti laput niin, että hänen mielestään osuvimmat tulivat lähelle isolla paperilla ollutta otsikkoa. Avuttomuus, turhautuminen, ahdistus, kohtaamattomuus ja musta huumori saivat mainintoja. Yksinäisyys, hiljaisuus ja kunnioituksen puute olivat mielestäni hieman kauempana omasta mielikuvastani. Ryhmäläisten mielipiteet olivat aika lähellä omiani.
Koko kurssi oli mielenkiintoinen ja draamaa oli yllättävän helppo kirjoittaa. Teoriaa oli yllättävän paljon kaikenlaisten termien ja ohjeiden muodossa. Onneksi ei ollut koetta! En tiedä, jatkanko draaman kirjoittamista tämän jälkeen, mutta ainakin tiedän sen sujuvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti