Päädyin kirjoittamaan näytelmäni sitten invataksimatkoista. Kaikenlaisia kuskeja on nähty ja kaikkea koettu vuosien varrella. Mietin ensin, jos olisin saanut kasaan kokonaisen tarinan, mutta irralliset kohtaukset tuntuivat toimivan paremmin. Jotenkin tosin sopi, että ensimmäinen ja viimeinen kohtaus olivat samaa tilannetta. Otin mukaan myös sen aiemmin kirjoittamani kohtauksen, tosin hieman muokattuna ja pidennettynä.
Itse tilanteet olivat aika helppo keksiä. Ne perustuivat tositapahtumiin, tosin hieman dramatisoiden. Kuskit olivat lisäksi lähes karikatyyrejä. Ehkä joku tunnistaa itsensä, mutta ehkä hän sitten alkaa ajatella tilanteen älyttömyyttäkin. Kaikki hahmot ovat tarkoituksella ehkä hieman persoonattomia, koska halusin korostaa tapahtumia ja keskustelua.
Kirjoittamisprosessi ei ollut sinänsä vaikeaa. Piti vain miettiä, mitä kaikkea kuvaa ja kertoo, jotta asiat selkenevät myös niille, jotka eivät käytä takseja. Esimerkiksi pyörätuolin lastaus autoon. Se ei aina ole niin helppoa. Huomasin myös, että näytelmäni ei tämän takia sopisi näyttämölle. Kameran kautta olisi helpompi näyttää yksityiskohtia ja korostaa liikkeitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti