Dadakuva

Alkuosan tunnista mietimme kuvakielisyyttä ja saimme taas runotehtävän. Jokainen etsi koulurakennuksesta jonkinlaisen taideteoksen ja teki siitä runon. Päädyin runoilemaan aulassa olevasta maalauksesta, jota aina katselen ennen tunnin alkua.

 paksutaulu

miehiä pellolla
metsän tuijotus, selin
savua taivaanrannassa
palmuja, puita, patsas
pisara ja pelto
kukkia kankaalla
värejä, haaleita, kuluneita
taitettuja osia, irtonaisia
likaista
lasin suojassa

Kuvallisuus voi olla metafora, vertaus tai symboli. Runo pyrkii sanomaan asian kuvakielisyyden kautta ja runoilija puhuu tarkasti sisäisessä tulkinnassa.
Vaikka runoilija lähestyisi heti monen merkityksen kautta, silti pitäisi myös muistaa kuvailla konkreettista. Tämä helpottaa lukijan ymmärrystä. Monet oivallukset tulevat heti ja joskus runo pitää uskaltaa jättää kesken.
Ensimmäinen opiskelijan esitelmä oli dadaismista. Sen runot ovat välittömiä, sattumanvaraisia, nonsenseä ja melua. Dadaismi haluaa kyseenalaistaa ja ärsyttää. Päädyimme tekemään dadarunon opettajan keräämien sanojen pohjalta. Niitä kuulemma käytettäisiin ensikerralla tanssiesityksissä.

Me ja muut

Meillä särö!                 Tonavassa
Jakoavain meissä
Rouskuttaenjuostessa
Kissakalahatussa

Suojatiessa. Körmyttäessä.

Sitten seurasi esitelmät hakukonerunoudesta ja yhteiskuntarunoudesta. Jälkimmäinen oli lähinnä poliittista runoutta.