Johdanto
Intoa täynnä oppimaan uutta ensimmäiselle kurssille. Mielenkiintoisinta kurssilla oli ehkä eri tekstilajien läpikäyminen ja niiden erojen löytäminen. Proosan ja runon eron esimerkiksi oli tiedossani, mutta kurssi ehkä selvensi paljon miksi ja miten. Palautekeskustelut opiskelijoiden teksteistä tuntuivat hyödylliseltä ja toivat myös uutta tietoa ja näkökulmia. Sellaisiakin, joita ei varmaan muuten olisi tunnilla tullut puheeksi, enkä itse olisi tullut ajatelleeksi. Keskustelut tosin kaipasivat paikoitellen enemmän ohjausta.
Ennen kurssia olin kirjoittanut enemmän tietokirjallisuutta: raportteja, kaupallisia some-päivityksiä, esseitä opiskellessa. Muutamat kaunokirjalliset tekstit olivat olleet aihioita ja lyhyitä palasia. Niitä ei kovin moni muu ollut lukenut. Kaipasin juuri harjoitusta ja ajatuksia siihen kirjoittamisen luovaan puoleen. Miten päästä irti tylsästä faktojen latelusta ja saada teksti kuvailevammaksi, miten kirjoittaa hienommin. Olin päätynyt lukemaan useampia helppoa tekstiä sisältäviä kirjoja viime vuosina. Enemmän toimintaa, vähemmän kuvausta ja ajattelua. Tunnistin niistä omaa tyyliäni. Itse asiassa minua hämmästytti, miten kirjallisuuden professori (Justin Cronin) suostui julkaisemaan niin tökerösti kirjoitetun kirjan. Ehkä hän laittoi rahan taiteellisuuden edelle. Stephen Kingin kirjat ovat usein samaa tyylilajia ja silti parempaa tekstiä.
Kirjoittamiseeni oli myös vaikuttanut fyysiset esteeni. Heikot lihasvoimat ja toistuvat jännetupentulehdukset ovat tehneet teksteistäni tiiviitä, kirjoitan vain sen pakollisen. Kouluaikana piti kirjoittaa käsin ja se oli hidasta eikä kumittaminen ollut helppoa. Piti tietää siis heti, mitä aikoo sanoa ja miten. Tietokoneella pidemmät tekstit tulevat helpommin, mutta vieläkin pitää pitää taukoja enkä ole oppinut editoimaan omia tekstejäni. Joko korjailen pikkuvikoja tai kirjoitan koko jutun uudestaan. Usein käteni eivät pysy ajatuksieni vauhdissa, mikä vaikeuttaa oikeaa luovuutta. En voi vain kirjoittaa kirjoittamisen vuoksi, vaan tuotetun tekstin pitää olla ekonomista. Käsieni voimat ja tavoiteltu tulos pitää saada sovitettua yhteen.
Mitä opin: Ehkä eri tyyppisten tekstien kirjoittaminen ei olekaan vaikeaa.
Tuotokset: http://kuisti.blogspot.fi/2016/09/normal-0-false-false-false-en-us-x-none.html
Draama
Draamakurssi oli kaikista kursseista ehkä teoriapainotteisin. Siellä käytiin läpi erilaisia termejä ja tapoja kirjoittaa draamaa. Näissä tavoissa oli omia sääntöjään. Luimme myös paljon erilaisia näytelmäkohtauksia ja analysoimme niitä aina tunnin teeman mukaan. Opettaja oli hyvin innostunut aiheesta ja sen huomasi. Tunnit olivat mielenkiintoisia luentoja ja usein pitkittyivät.Omia tekstejä kurssilla syntyi pari, lyhyt irrallinen kohtaus ja viiden kohtauksen pituinen mininäytelmä. Niihin minulla syntyi tekstiä aika helposti, kunhan keksin ensin aiheen. Draama sopi kirjoitustyylilleni: Kuvausta vähän ja sekin selkeästi ilmaistuna, repliikkejä paljon. Ei tarvinnut miettiä adjektiiveja tai hienoja lauseita. Kävimme tunnilla läpi toki abstraktimpaakin teatteria ja proosan tapaisia käsikirjoituksia, mutta harjoitustyöksi kelpasi onneksi perinteinen käsikirjoitus. Olisi tosin voinut olla mielenkiintoista kokeilla toisenlaistakin tyyliä, mutta tämä kurssi oli kuitenkin ensimmäinen varsinainen kosketukseni draaman kirjoittamiseen. Ehkä siis ensi kerralla.
Kurssilta mieleen jäi myös Das Art -palautteenantomenetelmä. Se tuntui hyvältä, koska se erosi perinteisestä ”mikä on hyvää ja mikä huonoa”-palautteesta. Das Art meni syvemmälle. Tosin ainakin itsellä olisi ollut ehkä hyödyllisempää osallistua enemmän oman tekstini palaute-prosessiin, mutta se ei kuulunut menetelmään.
Mitä opin: Draaman kirjoittaminen ei ole vaikeaa vaan mielenkiintoista
Tuotokset: http://kuisti.blogspot.fi/2016/11/pakettimatka.html
http://kuisti.blogspot.fi/2016/11/taksikohtaus.html
Proosa
Tässä vaiheessa huomasin, että en ollut lukenut kurssien aikana niin paljon kuin oli tarkoitukseni. Kokonaisia kirjoja ei tullut luettua juuri lainkaan. Niistä olisi kuitenkin ollut hyötyä, koska vaikka kävimme tunneilla läpi erilaisia tekstinpätkiä, ne olivat vain pätkiä. Niihin ei pystynyt uppoutumaan sisään.
Aina samanlaiset oppitunnit, luento ja palautteet, kävivät joskus tylsiksi, vaikka aiheet ja keskustelut olivatkin mielenkiintoisia.
Oma kirjoittamiseni edistyi vähän. Yritin soveltaa joitain tunneilla käsiteltyjä asioita ja niistä heränneitä ajatuksia novellissani. Aloin kehitellä myös isompaa kokonaisuutta ja siihen liittyvää maailmaa, ja pohdin, miten sen saa näkymään lyhyessä tekstissä.
Mitä opin: Kirjoittaminen vaatii palautetta ja harjoittelua
Tuotokset: http://kuisti.blogspot.fi/2017/02/odotus-v2.html
http://kuisti.blogspot.fi/2017/01/odotus.html
Lyriikka
Sain hieman shokkialun lyriikan kurssille, koska olin kipeänä ja pois kaksi ensimmäistä kertaa. Melkein heti ensimmäisenä tehtävänä oli kirjoittaa lyhyt runo. Muutenkin tunneilla oli paljon nopeita runotehtäviä, ja tuotoksia ei onneksi tarvinnut jakaa kaikkien kanssa. Nämä tehtävät kuitenkin pakottivat kirjoittamaan, runoilemaan, ilman valmistautumista ja ajattelua. Niiden kautta ehkä oppi, että runoileminen ei ole vaikeaa tai ikävää. Vaikutus omaan kirjoittamiseeni oli se, että ehkä olen vapaampi ja innokkaampi kokeilemaan eri menetelmiä. Perinteisiä riimillisiä runoja tuskin alan kuitenkaan kirjoittaa.
Opiskelijoiden miniesitelmät olivat hyvä tapa jakaa tietoa eri aiheista, vaikka sitä tietoa oli joskus vaikea etsiä.
Mitä opin: Runous ei ole pelottavaa
Tuotokset: http://kuisti.blogspot.fi/2017/04/kirjaesseita.html
http://kuisti.blogspot.fi/2017/03/runotanssi.html
http://kuisti.blogspot.fi/2017/03/dadakuva.html
http://kuisti.blogspot.fi/2017/04/aitini-sanoi.html
http://kuisti.blogspot.fi/2017/02/shokkialku.html
Tietokirjoittaminen
Esseekurssi oli ehkä raskain koko kokonaisuuden kursseista. Sitä varten piti kirjoittaa monta esseetä ja kaikkia niistä analysoitiin. Teoriaa ei pohjaksi juuri ollut, vaan analysointi ja palaute perustuivat aiemmin opittuun. Keskustelu oli joskus filosofista ja eksyi aiheesta.
Esseiden kirjoittaminen sinänsä oli mukavaa ja sitä voisin harjoitella enemmän. Kun valitsin kiinnostavan aiheen ja sain napattua pari analyysityökalua tekstin rungoksi, oli essee helppo kirjoittaa, koska juuri sitä on yliopisto-opintojen aikana tullut tehtyä. Omiin kokemuksiin ja mielipiteisiin perustuva essee taas ei ollut niin helppoa saada yhdeksi kokonaisuudeksi. Essee ei kuitenkaan ole se oma lajini välttämättä. Kiinnitin kurssin aikana enemmän huomiota sanavalintoihin ja tekstin laatuun.
Mitä opin: Kaikesta voi kirjoittaa ja samaa tekstiä kannattaa kirjoittaa uudestaan.
Tuotokset: http://kuisti.blogspot.fi/2017/05/homppataide.html
http://kuisti.blogspot.fi/2017/04/esseen-aihe-tahan.html
http://kuisti.blogspot.fi/2017/04/melkein-onnistuu.html
http://kuisti.blogspot.fi/2017/05/txtfbbbq3.html
http://kuisti.blogspot.fi/2017/05/ei-kuulu-mulle-v1.html
Koonti
Olen vuoden aikana oppinut, että saan kaikenlaisia tekstejä aikaiseksi tarpeen vaatiessa. Kaikille kriitikoille tuotokseni eivät tosin kelpaa. Kirjoittamiseni estetiikka on ehkä menossa haluamaani suuntaan. Osaan ja pystyn kirjoittamaan paremmin kuin vuoden alussa, ja tiedän mihin kiinnittää huomiota. En pelkää kirjoittaa ”huonoa” tekstiä. Pääasia on, että tekstiä syntyy.
Fyysisille rajoitteilleni en voi mitään, mutta uusi parempi näppäimistö auttaa jo paljon. Kirjoittamiseni on aika paljon sujuvampaa sen kanssa.
Osa kursseista oli raskaampia kuin toiset. Lyriikan kurssilla käytetyt pikaharjoitukset olivat hyviä, samoin esseekurssin kirjoituspakko (vähintään kolme esseetä) ja draaman Dasarts-menetelmä. Jatkuvat palautekeskustelut olivat paikoin puuduttavia.
Mitä opin: Reflektointi on hyvästä
Tuotokset: http://kuisti.blogspot.fi/2017/05/tauno.html
