maanantai 27. maaliskuuta 2017

Runotanssi

Tämä oppitunti olikin pitkä. ja sisältö vaihteli laidasta laitaan. Aloitimme pohtimalla runon ja proosan eroja. Runo on herkempi. Se on korukieltä ja kielen iloittelua. Se elää hetkessä, kuvailee ja tarjoaa tilaa omille ajatuksille. Proosa kertoo ja toteaa. Se on selkeää ja on valmiiksi tulkittu.
Seuraavaksi tuli kurssin mielenkiintoisin osuus. Tanssija esitti meille edellisellä kerralla kirjoittamiamme dadarunoja. Esitykset olivat hauskoja, äänekkäitä, tunteikkaita ja jotain aivan muuta. Tanssija vertasi runon lausuntaa sen tanssimiseen ja runon sommittelua tanssimiseen tilassa. Runo saa toisen taidemuodon kautta myös kirjoittajalle uuden tavan tulkita sitä.
Esitelmiä oli tällä kertaa useita. Agneismi luo kauneutta luonnollisesta fyysisestä maailmasta ja haluaa luoda maailmasta paremman paikan tuleville sukupolville. Nonsense runossa on enemmän rakennetta kuin dadassa. Se luo mahdollisuuden radikalisoida vanhaa riimiä. Kollaasiruno yhdistää tekstejä eri lähteistä. Siinä onkin perinteisesti sitaatteja ja viittauksia muualle. Teimme tästä harjoituksen jossa mm. luettiin useiden runojen rivejä väärin.
Kuvarunon teksti muodostaa kuvan. Se antaa tulkinnalle paljon tilaa. Konkretismi taas hyödyntää visuaalisia ja typografisia keinoja ja lisää kuvia ja piirroksia runoon. Pidin myös oman esitelmäni lasten runoista.
Keskustelimme ajasta runoudessa. Miten kirjoittamisella järjestää aikaa. Paperilla käytetty tila voi hidastaa tai kiihdyttää lukemista. Verbien aikamuodoissa pitää olla tarkka. Imperfekti luo tarinan ja jos tekstissä ei ole futuuria, siitä tulee staattista.
Saimme lopuksi taas runotehtävän. Piti muistella esinettä omasta menneisyydestään ja kuvailla sen ulkonäkö tarkasti. Sen jälkeen piti kuvailla mitä esineen ympärillä on, eli valo, esineet, tunnelma jne. Näiden pohjalta piti kirjoittaa lyhyehkö runo, joka sisältää tulevaisuuteen kohdistuvaa kerrontaa. Valitsin omaksi esineekseni Vipsin.

Hiljaisen talon uinuessa
vanha koira valvoo lapsen unta.
Oma pesä, oma maailma
Kiiltosilmät napittaa,
luppakorvat kuuntelee
vanha koira valvoo lapsen unta.

torstai 23. maaliskuuta 2017

Dadakuva

Alkuosan tunnista mietimme kuvakielisyyttä ja saimme taas runotehtävän. Jokainen etsi koulurakennuksesta jonkinlaisen taideteoksen ja teki siitä runon. Päädyin runoilemaan aulassa olevasta maalauksesta, jota aina katselen ennen tunnin alkua.
 paksutaulu

miehiä pellolla
metsän tuijotus, selin
savua taivaanrannassa
palmuja, puita, patsas
pisara ja pelto
kukkia kankaalla
värejä, haaleita, kuluneita
taitettuja osia, irtonaisia
likaista
lasin suojassa

Kuvallisuus voi olla metafora, vertaus tai symboli. Runo pyrkii sanomaan asian kuvakielisyyden kautta ja runoilija puhuu tarkasti sisäisessä tulkinnassa.
Vaikka runoilija lähestyisi heti monen merkityksen kautta, silti pitäisi myös muistaa kuvailla konkreettista. Tämä helpottaa lukijan ymmärrystä. Monet oivallukset tulevat heti ja joskus runo pitää uskaltaa jättää kesken.
Ensimmäinen opiskelijan esitelmä oli dadaismista. Sen runot ovat välittömiä, sattumanvaraisia, nonsenseä ja melua. Dadaismi haluaa kyseenalaistaa ja ärsyttää. Päädyimme tekemään dadarunon opettajan keräämien sanojen pohjalta. Niitä kuulemma käytettäisiin ensikerralla tanssiesityksissä.
Me ja muut

Meillä särö!                 Tonavassa
Jakoavain meissä
Rouskuttaenjuostessa
Kissakalahatussa

Suojatiessa. Körmyttäessä.

Sitten seurasi esitelmät hakukonerunoudesta ja yhteiskuntarunoudesta. Jälkimmäinen oli lähinnä poliittista runoutta.

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Esseetä runosta

Runokirja esseeni aiheeksi tuli Hal Sirowitzin Äitini sanoi. Se valikoitui osaksi koska se oli valmiina kirjahyllyssäni, tiesin sen olevan hyvä ja ajatuksia herättävä, ja lisäksi koska piti valita jotain henkilökohtaista. Siitä oli helpompi saada henkilökohtainen osuus kasaan kuin satunnaisesta kirjaston kirjasta.
Esseen muoto oli aika vapaasti valittavissa. Yritin välttää puhdasta runoanalyysiä siinä onnistumatta. Lisäksi kipeät ranteet taas haittasivat vähän kirjoittamista.
Valikoin esseeseen mukaan esimerkkejä kirjan erityyppisistä runoista. Loppuun ilmestyi jostain oma runonikin, vaikka se ei ollut alunperin tarkoitukseni. Jotenkin se vain kuului asiaan.

torstai 16. maaliskuuta 2017

Shokkialku

Yskä iski taas niin jouduin olemaan lyriikan kurssilta pari ensimmäistä kertaa pois. Sain onneksi opettajalta tehtävät sähköpostitse. Eli meidän täytyy pitää lyhyt esitelmä runouteen liittyvästä ilmiöstä sekä tehdä essee perustuen johonkin runokirjaan. Ainakin ensimmäisen kerran perusteella lyriikkakurssi ei ehkä olekaan niin kaamea. Opettaja ainakin on tyyliltään mielenkiintoisempi ja osaavampi kuin vanhat koulun äikän opettajat.
Oppitunnilla tuli heti oikea shokkialku kun meidät laitettiin kirjoittamaan runo otsikolla “Valon viivat harmaassa”. En tiennyt ensin mitä kirjoittaa, mutta sain sentään jotain aikaan, ainakin tuotos on hyvin moderni. Se pohjautuu vanhaan piirtoharrastukseeni.

 valon viivat harmaassa

viiva piirtyy
                        harmaalla harmaaseen
mustaa mustaan

                       valoa paperiin
          
oma ääni muodostuu

       kuuluu muille

                paperilla näkyy
        
    valoa

Runoilun jälkeen mietimme rytmiä ja mittaa hetken, eli miten runo on aseteltu paperille, sen typografia ja miten hengitetään lukiessa. Onko ääneen lukemisessa eroa runon kirjoittamiseen? Rytmiä on kaikkialla ja se saa tukea musiikista, tekstissä fonetiikan kautta. Rytmi voi olla ajallinen ja tilallinen. Runossa voi olla mitta, vapaa mitta tai ei mittaa ollenkaan. Alkusoinnut ovat vanhinta runon muotoa.
Meillä oli myös kolme lyhyttä esitelmää. Ensimmäinen kävi läpi modernismia, eli runouden muotoa 1800-luvun lopusta eteenpäin. Sen sanasto on arkista ja se pyrkii yksinkertaistamaan. Se toi säkeenylityksen runouteen ja pyrki muutenkin uudistamaan vanhaa kaavaa. Toinen esitelmä oli roolirunoudesta, eli joka on tavallaan draamallinen monologi. Siinä on tärkeää puhehetki ja konteksti. Viimeinen esitelmä oli flarfista. Se on eräänlaista hakukonerunoutta, josta on tehty tarkoituksella huonoa ja kömpelöä. Päädyimme tekemään siitäkin harjoituksen. Googlasin sanan yksisarvinen. Tässä on tulos:
Olenko olemassa?
Olenko vuohi vai hevonen? Valkoinen vai vaaleanpunainen?
Kehitys jatkuu, 7. ulottuvuudesta eteenpäin
Liihottelen kuitenkin Brasiliassa,
hillittömän rakkauden ja intohimon vertauskuvana
elasmotherium sibiricum - sarvikuonon sukulainen