Seuraavaksi tuli kurssin mielenkiintoisin osuus. Tanssija esitti meille edellisellä kerralla kirjoittamiamme dadarunoja. Esitykset olivat hauskoja, äänekkäitä, tunteikkaita ja jotain aivan muuta. Tanssija vertasi runon lausuntaa sen tanssimiseen ja runon sommittelua tanssimiseen tilassa. Runo saa toisen taidemuodon kautta myös kirjoittajalle uuden tavan tulkita sitä.
Esitelmiä oli tällä kertaa useita. Agneismi luo kauneutta luonnollisesta fyysisestä maailmasta ja haluaa luoda maailmasta paremman paikan tuleville sukupolville. Nonsense runossa on enemmän rakennetta kuin dadassa. Se luo mahdollisuuden radikalisoida vanhaa riimiä. Kollaasiruno yhdistää tekstejä eri lähteistä. Siinä onkin perinteisesti sitaatteja ja viittauksia muualle. Teimme tästä harjoituksen jossa mm. luettiin useiden runojen rivejä väärin.
Kuvarunon teksti muodostaa kuvan. Se antaa tulkinnalle paljon tilaa. Konkretismi taas hyödyntää visuaalisia ja typografisia keinoja ja lisää kuvia ja piirroksia runoon. Pidin myös oman esitelmäni lasten runoista.
Keskustelimme ajasta runoudessa. Miten kirjoittamisella järjestää aikaa. Paperilla käytetty tila voi hidastaa tai kiihdyttää lukemista. Verbien aikamuodoissa pitää olla tarkka. Imperfekti luo tarinan ja jos tekstissä ei ole futuuria, siitä tulee staattista.
Saimme lopuksi taas runotehtävän. Piti muistella esinettä omasta menneisyydestään ja kuvailla sen ulkonäkö tarkasti. Sen jälkeen piti kuvailla mitä esineen ympärillä on, eli valo, esineet, tunnelma jne. Näiden pohjalta piti kirjoittaa lyhyehkö runo, joka sisältää tulevaisuuteen kohdistuvaa kerrontaa. Valitsin omaksi esineekseni Vipsin.
Hiljaisen talon uinuessa
vanha koira valvoo lapsen unta.
Oma pesä, oma maailma
Kiiltosilmät napittaa,
luppakorvat kuuntelee
vanha koira valvoo lapsen unta.