Ainakin ensimmäisen kerran perusteella draaman kirjoittamisen kurssi tuo paljon uutta, mutta myös tuttua. Osa opiskelijoista on ainakin vaihtunut… Sen verran olen käynyt teatterissa ja lukenut kulttuuriartikkeleita, että perusteet ovat hallussa – kai. Kirjoittamiseen odotan ainakin teknisiä neuvoja. Opettaja aloittikin kyselemällä meiltä tavoitteita draaman kirjoittajana ja kurssin suhteen. En oikein keksinyt siihen mitään kovin fiksua. Haluan vain tutustua tyylilajiin ja oppia kirjoittamaan paremmin. Kysymyksiä tuli myös suhteesta kirjoittamiseen, näytelmäkirjallisuuteen, teatteriin ja esitystaiteeseen.
Saimme heti myös tiedot vaadittavista harjoitustöistä. Yksi näytelmäkohtaus pitää olla valmiina parin viikon päästä, ja mininäytelmä (5 kohtausta) ennen viimeistä opetuskertaa. Niiden lisäksi pitää lukea joku kokonainen näytelmä. Paljon töitä siis luvassa… Ensin tosin pitää keksiä, mistä kirjoittaisi. Mininäytelmän avuksi opettaja esitteli neljä kysymystä esityksen (näytelmän) analysointiin. Ne olivat Maarit Ruikan haastattelusta kirjassa Koe-eläin kettu.
1. ilmiö (yhteiskunnassa), jota haluat kuvata
- mikä saa kirjoittamaan
2. tekstin aihe
- tapahtumaympäristö
3. tekstin atmosfääri
- dialogi, kieli
4. suhteeni tähän ilmiöön
- tekee erityisen
Näiden perusteella luulisi jotain saavan aikaan.
Seuraavaksi kävimme läpi kasan enemmän tai vähemmän tuttuja termejä selityksineen. Näytelmän, näytöksen ja kohtauksen suhde toisiinsa. Käänne, tilanne ja jännite draaman ominaisuuksina. Dialogi, monologi ja henkilö (protagonisti, antigonisti, näkökulmahenkilö) tekstin osina. Rytmi ja tempo ajallisina ominaisuuksina. Rakenne ja dramaturgia kertovat osien suhteesta toisiinsa ja tulkinnasta. Aihe, teema, tarina ja juoni kietoutuvat yhteen ja tarkoittavat eri asioita. Metafora, keskuskuva ja ydinkuva ovat työkaluja sisällön hahmottamiseen.
Jäimme käsittelemään dramaturgiaa tarkemmin. Se tarkoittaa materiaalin järjestämistä esitykseksi, eli havaintojen tekoa, tutkimista ja selittämistä. Se on sisällön ja muodon tulkintaa. Dramaturgin pitää löytää katsojaa kiinnostavat, nautittavat hetket. Jokaiselle tekstille on äärettömästi tulkintoja, ja jokaiselle toiminnalle on reaktio. Dramaturgian pitää olla ekonominen, vain oleellinen mukaan, ja rakennettu niin, että esitystä on pakko seurata.
Näkökulmina meillä oli Aristoteleen perinteinen ja tuttu 3-jakoinen näytelmä, Brechtin eeppinen teatteri ilman alatekstiä ja neljättä seinää, ja viimeisenä absurdi. Aristoteleen liittyivät peripeteia, hamartia, anangorisis ja katharsis.
Toivottavasti näitä kaikkia termejä ei tarvitse osata ulkoa kurssin jälkeen.
Kurssin opettaja tuntuu innostuneelta ja osaavalta jo heti alkuun. Hän on tietysti kirjoittanut useita näytelmiä, mutta myös opettanut sitä eri paikoissa. Ensimmäiselle kerralle ainakin oli meille luvassa kalvosulkeiset, vaan tekniikka petti. Piti tehdä muistiinpanot käsin ja odottaa materiaalia saapuvaksi sähköpostiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti