Opettele lukemaan!

Eli oppitunti käsitteli näytelmän lukemista. Se ei kuulemma ole niin yksinkertaista, jos tekstistä haluaa saada tarpeeksi irti ja esityksen näyttämölle.
Aloitimme Outi Nyytäjän artikkelille näytelmän lukemisesta. Se on julkaistu 1978, mutta lukemisen perusteet eivät juuri ole muuttuneet. Ensin näytelmä luetaan alusta loppuun kuin mikä tahansa kaunokirjallinen teos ja laitetaan ensivaikutelmat paperille heti ja tarkasti. Sen jälkeen havainnoidaan tekstiä tarkemmin, ja mietitään miksi joku asia jäi mieleen. Roolit ja näytelmän maailma puretaan erikseen. Henkilöistä kaivetaan esiin niiden luonne, ja maailmasta etsitään vihjeitä ympäristöstä ja aatteista. Näytelmistä löytyy myös teema tai teemoja. Päälause kehittyy pääsanoman ympärille, mutta sitä ei tarvitse sellaisenaan löytää valmistaa esityksestä.
Toinen artikkeli oli Juha-Pekka Hotisen Tekstuaalista häirintää. Se käsitteli enemmän analyysimaisempaa lukemista. Lukijan pitää ensin pohtia oma näkökulmansa lukemiseen, ja tietää, mihin käyttöön analyysi tulee.
Keskustelimme myös näytelmätekstien vanhenemisesta. Monien tekstien yksityiskohdat vanhenevat ja pääsanomat ikääntyvät, varsinkin ”poliittisissa” näytelmissä. Yleisteema voi kuitenkin pysyä ajankohtaisena. Teksteillä on eri aikakausina eri merkityksiä ja tärkeät kohdat voivat muuttua.
Loppu tunnin teimme pika-analyysia kolmen näytelmän kohtauksista. Tarpeettomia ihmisiä, Petos ja Skavabölen pojat. Viimeinen oli hyvä esimerkki, miten tekstinä näytelmä on eri kuin lavalla. Alun sai lukea pariinkin kertaan, ennen kuin sain sen hahmotettua oikein. Luimme kohtaukset tietenkin ääneen, kuten draamaan kuuluu, ja jokaiselle oli jokin rooli. Onneksi ei tarvinnut sentään näytellä!