torstai 6. huhtikuuta 2017

Tietoa

Lyriikan jälkeen mentiin aivan toiseen laitaan eli tietokirjoittamiseen. Opettaja ilmoitti heti alkuun, että kurssi käsittelee vain esseitä. Niiden perusteella voi kuulemma kirjoittaa mitä vain tietokirjallisuutta. Tämä on ehkä totta, mutta olisi ollut kiva käydä edes lyhyesti läpi tietokirjoittamisen muitakin muotoja, kuten uutisia ja blogeja.
Essee ei ollut kovin tuttu tekstimuoto opiskelijoille, popularisoituja tiedeblogeja lukuun ottamatta. Esseitä on kirjoitettu lähes aina. Opettaja määritteli esseen henkilökohtaiseksi, persoonalliseen sävyyn kirjoitetuksi tietotekstiksi. Se ei ole puhdasta fiktiota koskaan. Usein esseessä on yhteiskunnallinen teema taustalla. Essee on ajatusleikki, joka tutkii asioita eri kanteilta ja eri tavoin. Se on siis paljon muutakin kuin akateeminen essee.Essee voi sisältyä romaaniin sellaisenaan, ja elämäkin voi esseemäinen, juureton ja pohdiskeleva.
Varhaisimmat esseet ovat Platonilta, Cicerolta ja Senecalta. Keskiajalla esseitä ei juuri kirjoitettu, mutta 1500-luvulla Michel de Montaigne loi nykytyylisen esseen. Suomessa esseen suosio on kasvanut tällä vuosituhannella, koska sitä ennen se miellettiin vanhojen miesten horinaksi.
Essee ei sisällä valheita, mutta siinä on kaunokirjallisia piirteitä. Se ei myöskään ole puhdas tietokirjallinen teksti kuten esimerkiksi uutinen. Esseessä on aina kirjoittajan oma persoona mukana. Esseen minä laittaa itsensä likoon.
Saimme tehtäväksi tunnilla kirjoittaa miniesseen. Piti valita joku ominaisuus ja käsitellä sitä tärkeänä pitämän asian kautta. Valitsin välinpitämättömyyden, niin sain avauduttua sähkärin korjausprosessista.
Lopuksi luimme esseemme ääneen ja saimme lyhyen palautteen. Aiheeni oli kuulemma hyvä. Tekstin voisi vain ehkä rakentaa toisin, eli jättää faktat esseen loppuun. Ensi kerraksi pitää olla seuraava versio esseestä valmiina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti