Matkailua

Essee toimii alustana ajattelulle, joten matkaaminen on esseelle tyypillistä. Esseessä kaikki kaunokirjallisuuden keinot käyvät, kunhan on rehellinen. Hölmötkin ajatukset saa laittaa mukaan, kuten miksi kirjoitan. Ajatus saa karkailla.
Kävimme opiskelijoiden matkaesseitä läpi. Omastani sain palautetta, että se oli enemmän romaaninluku kuin essee. Opettaja näki esseen teeman aivan erilaisena kuin minä. Hän puhui ihmisiin luottamisesta ja halusi kääntää esseen rakenteen päälaelleen. Problematiikkaa ei kuulemma ollut tarpeeksi.
Keskustelimme muutenkin epäkronologisesta järjestyksestä ja kirjoituskerroista. Opettaja piti selvästi kun aihe ja teksti olivat henkilökohtaisia.
Pohdimme lopussa dialogia esseessä. Esimerkkeinä olivat Ville Lähteen Paljon liikkuvia osia ja Antti Nylenin Halun ja epäonnen esseet. Totesimme, että on liian helppoa kirjoittaa mustavalkoisesti ja pohdinta on suoraa mielipidettä kiinnostavampi. Kannattaa olla itsekriittinen, vaikka olisi itsekeskeinen. Joissain aiheissa dialogisuus on luontaista, se perustelee mielipiteitä.
Saimmekin tehtäväksi tehdä dialogisen esseen. Joko suoraa dialogia tai väitteen puolustamista, kunhan on kaksi vastakkaista mielipidettä.