Luovan kirjoittamisen perusopinnot alkoivat eilen johdantokurssin luennolla. Käytännössä lähinnä tutustumiskerralla. Paikalla oli sekalaista seurakuntaa, mutta kaikki opiskelijat olivat naisia. Olikohan työväenopiston järjestämisvastuulla vaikutusta asiaan? Ainakin Päivin mielestä oli.
Aloitimme (perinteisellä aikaa vievällä) tutustumiskierroksella. Osa meistä ei ole kirjoittanut paljonkaan, osa vuosia sitten nuorena. Jotkut taas tekevät/tekivät kirjoitushommia työkseen ja jollain oli runokokoelmia julkaistuna. Sama näkyi aiemmissa opinnoissa. Joku ei ollut opiskellut kirjoittamista ollenkaan, jollakulla taas oli tutkinto tai kymmenen kurssia käytynä. Joukossa tietty muutama, jotka eivät kertoneet taustoistaan ollenkaan.
Kävimme myös läpi toiveita kurssin ja perusopintojen suhteen. Kerroin olleeni viestinnässä töissä, ja kirjoittaneeni tylsiä asiatekstejä ja sosiaaliseen mediaan sisältöjä. Halusin oppia varmemmaksi kirjoittajaksi, ja saada luovuutta kirjoittamiseen. Jätin sanomatta, että en yleensä kirjoita kuin minimisanamäärän ja usein "tylsän asiallisesti". Jotenkin päädyin sanomaan, että kaipaan kipinää kirjoittamiseen (gradu-sana jäi tarkoituksella välistä). Opettaja kysyi miten hän voisi antaa kipinää. Sanoin erilaisten harjoitteiden auttavan, kun en muutakaan keksinyt. Kai tuo on totta. Kun tottuu kirjoittamaan, tekstiä tulee helpommin - on se sitten blogia tai gradua. En myöskään pidä kirjoittamisesta ilman syytä. Joku deadline ja tarkoitus pitää olla, mutta onneksi toisellakin opiskelijalla ryhmässä oli samanlaisia ajatuksia. (Yritin tähän etsiä toiselle kurssille tehtyä Minä kirjoittajana -esseetä, ei löytynyt)
Luennon varsinainen asia oli kirjoittamisen arvot. Opettajalla oli oma näkemyksensä (selkeys, konkreettisuus, nautinto, keveys), mutta hän kertoi myös Steve Knudsenin yki-mallista. Malli liittyy enemmän estetiikkaan, mutta sopii sovellettavaksi kirjoittamiseen. yki tulee sanoista yhtenäisyys, kompleksisuus ja intensiteetti. Liittyvätkö siis teoksen eri osat yhteen, onko siinä erilaisia tasoja ja herättääkö se tunteita. Hyvää jatkoa siis opettajan näkemykselle. Tekstin pitää olla selkeää, mutta se voi silti olla monitulkintaista. Konkreettisuus on tärkeää varsinkin alussa, niin abstraktius ja filosofointi ovat helpompia seurata myöhemmin. Ilman nautintoa kukaan tuskin lukee tekstejä. Jos teksti ei ole kevyttä, siinä ei ole lukijalle tilaa muodostaa omaa tulkintaa. Kirjoittajan pitää pohtia, mikä on sanomisen arvoista ja lukijaa pitää arvostaa. Aivan kaikkea ei siis kannata avata liikaa.
Saimme lopuksi ensimmäisen tehtävänkin. 1-2 sivua runoja tai proosaa maanantaiksi. Nyt siis pitää keksiä novellin aihe. Joko siis konsolin salakuljetustarina tai jotain Redditin WritingPrompts-osiosta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti