Puut

Puut eivät näyttäneet enää samalta kuin ennen. Hän ei oikein osannut sanoa, mikä oli muuttunut, mutta hän oli varma, että tuolta ne eivät ole näyttäneet aiemmin. Tosin hän ei ollut katsellut ulos ikkunasta eilen. Liikaa tekemistä talon sisällä. Voi siis olla, hän ajatteli, että jossain oli taas alettu iso hakkuuaukea. Pitää muistaa kysäistä siitä naapurilta, kun tämä tulee tuomaan postin. Kauhea vaiva siitäkin, kun postilaatikot siirrettiin ison tien varteen. Kaksi kilometriä oli liikaa hänelle useimpina päivinä. Onneksi oli ystävällisiä naapureita. Muutamaan päivään ei ollutkaan tullut yhtään kirjettä, tai sitten naapuri ei ollut ehtinyt tuomaan niitä. Kummallista, mutta kaikkea sattuu. Ehkä naapurin siskontyttö oli taas sairaalassa.

Valot välkähtivät. Toivottavasti sulakkeet kestäisivät. Viime viikkoinen myrsky ja siitä seurannut sähkökatko olivat haitanneet jo elämää tarpeeksi. Siitä lähtien jatkuneet pienet sähköhäiriöt polttivat sulakkeita jatkuvaa tahtia. Huomenna pääsisi kirkolle ostamaan lisää, kunhan minibussi kulkisi. Se oli kyllä hyvä keksintö, hän tuumasi. Kerran viikossa autottomat asukkaat kasaan ja kaupoille. Toivottavasti sulakkeet löytyisivät helposti. Muuten ruokakaupassa tulisi kiire. Lasten herkkuihin tarvittiin useampia aineksia, ja niiden etsiminen kestäisi. Jos kaikkia edes löytäisi. Kaupan valikoimat olivat huonontuneet viime aikoina, ja tuoretta leipää, sitä missä oli siemeniä päällä, ei aina edes ollut. Ai niin, aamupalaa. Kahviakin pitää muistaa ostaa. Ja paristoja. Sähkökatkon aikaan nekin olivat melkein loppuneet. Ilman radiota hän ei pärjäisi.

Jostain kuului vaimeaa hurinaa. Olikohan se naapurin auto? Toiselta puolelta taloa näkisi tielle. Hurina voimistui ja ohitse ajamassa näkyi iso tumma kuorma-auto, jossa tuntui olevan aivan liikaa metallia. Ei siis naapuri tuomassa postia. Mitäköhän tuo auto täällä teki... Nuorena hän oli nähnyt kaupungissa kaikenlaisia armeijan kulkuvälineitä. Harmaita, vihreitä ja paljon metallia. Joku sellainen ohi mennyt kuorma-auto varmaan oli. No, samapa tuo. Aika keittää kahvia ja laittaa radio päälle.

Radio ei suostunut löytämään kanavia. Pelkkää sihinää ja ratinaa kaikilla taajuuksilla. Antennissa tai muussa pikkuosassa täytyy olla vikaa. Hän ei ollut koskaan ollut kovin hyvä teknisten vempainten kanssa. Lapset saisivat katsoa laitetta, kun tulevat. Ellei sitten kylältä löytyisi uutta tai naapurilta lainata. Nyt kuuluu jotain... Pätkiä uutisista? Kauhean nopeaa ja epäselvää puhetta. Opettelisivat edes puhumaan kunnolla, toimittajia kun kuvittelevat olevansa. Eihän tuosta ymmärrä kuin sanat räjähdys ja kaupunki. Jotain sotilaista. Jossain taidetaan siis tapella. Parempi sammuttaa radio ja yrittää myöhemmin uudestaan, kerran muita kanavia ei löydy. Eilen tuli sentään musiikkia, klassista ja jazzia koko päivän. Uutisetkin olivat jääneet pois, “teknisten ongelmien takia” sanottiin.

Ulkona näemmä kirkastuu. Ihanaa, aurinkoa vaihteeksi. Ehkä hän saisi haravoitua vihdoin. Se typerä myrsky viime viikolla oli saanut monen puun pudottamaan lehtensä juuri hänen pihalleen. Nythän on jo liian kirkasta. Parempi vetää verhot eteen. Niistä ei tosin näytä olevan apua. Mikä tuo kaamea pamaus oli?

Puut eivät näyttäneet enää samalta kuin ennen. Niitä ei enää ollut.