Aihe vaihtui taas proosaan ja puhe oli enemmän käytännön vinkeistä. Pohjana toimi (opettajan omien kokemusten lisäksi) Varis-luku Riku Korhosen Kahden ja yhden yön tarinoista.
Proosa etenee tiettyjen keskeisten tapahtumien kautta. Ne muodostavat juonen, mutta se ei tarkoita samaa kuin tarina. Juoni voi pomppia ajassa ja paikassa, mutta tarina etenee silti aika lineaarisesti. Keskeisten tapahtumien järjestys on olemassa kronologisessa järjestyksessä, vaikka tekstissä ne tulisivat ilmi aivan eri järjestyksessä. Nämä tapahtumat pitää kirjoittaessa hahmottaa etukäteen, jotta tekstistä tulisi ehyt. Niiden välit muodostavat tekstin jännitteen ja kiinnostavuuden. Keskeiset tapahtumat voidaan tiivistää myös yksittäisiin lauseisiin, eikä käänteen jälkeen paluuta entiseen enää ole. Pitää myös muistaa, ettei liikemomentti tarkoita jatkuvaa tapahtumista. Potentiaali tapahtumille riittää.
Mielikuvitus ja havainnointi ovat tärkeitä kirjailijalle. Proosa vaatii näkökulman sisäistämisen, sekä tekstin, sen hetkisen kertojan, että muiden henkilöiden. Näkökulma sisältää fyysisen maailman, tunteet ja ajattelutavan. Näkökulmaa, miljöötä ja henkilöiden sisäistä maailmaa voi kuvata monin aistein, ei pelkästään näön kautta. Toisaalta adjektiiveja ei kannata viljellä liikaa. Niiden kohdalla kannattaa miettiä, tuovatko ne tekstiin ja tarinaan jotain tärkeää, ja onko sama sanottu jo muualla. Kaiken kuvauksen voi myös tehdä tosin keinoin ja selittää pitkän kaavan kautta. Lukijat yleensä ymmärtävät pienestä vihjeestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti