sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Draamaa!

Tunnin aiheena oli siis draama ja näytelmät. Luimme ensin ensimmäisen kohtauksen Reko Lundanin Tarpeettomista ihmisistä niin, että muutamat meistä saivat roolit ja lukivat ääneen. Oli hauska huomata, että joku luki suoraan ja joku eläytyi enemmän.
Draaman (tai käsikirjoituksen) ominaisuuksiin kuuluu, että siinä ei ole kuvausta niin paljon kuin proosassa. Kaikki kerrotaan repliikkien ja välitekstien kautta, myös taustat. Takautumia saa toki olla, mutta ne raskauttavat tekstiä ja tekevät siitä hankalan seurata. Preesens on draaman aikamuoto. Informaatio ei myöskään saa aina olla selkeästi sanottu ("nyt Kari sai potkut"), vaan alateksti ja tiedon ujuttaminen repliikkeihin tekee draamasta mielenkiintoisemman ("Se löi paperin käteen ja kysyi haluuksmä luottamusmiehen"). Tekstissä pitää olla jännitettä, jotta sitä jaksetaan seurata. Varsinkin tv:ssä ja elokuvissa sitä kaivataan.
Draaman henkilöilläkin on usein konflikteja ja ristiriitoja. Henkilöillä on yleensä jokin tahdon suunta, he tekevät asioita draamassa tietystä syystä. Nämä syyt eivät aina mene yhteen muiden tahdon kanssa. Tämä luo kiinnostavampia hahmoja. Henkilö määriteltiin toiminnaksi, jonka hän itse suorittaa tai muut suorittavat hänelle. Henkilöt voivat olla myös poissaolevia, eli heihin vain viitataan tekstissä.
Tärkeää draamassa ovat yksityiskohdat. Faktoja pitää tukea, eikä ristiriitaisuuksia saa tekstissä olla (ellei kyseessä ole abstrakti näytelmä). Perusyksikkönä draamassa on tilanne, joka voi olla yhtä pitkä tai lyhyempi kuin kohtaus. Tilanteen pitää edetä luonnollisesti eteenpäin ja seuraavaan tilanteeseen. Draamassa pyritään konkreettisuuteen ja lopputuloksen pitäisi olla visuaalisesti fyysinen jatkumo. Tätä voidaan tukea väliteksteillä, mutta toisaalta liian tarkka lukuohje voi vaikeuttaa tekstin ymmärrystä ja siirtoa näyttämölle. Repliikitkin voidaan mieltää toiminnallisina eleinä, eli niistä voi saada vihjeitä henkilön liikkeistä sillä hetkellä. Lundanin näytelmässä repliikeistä kävi ilmi piiloaggressio, ja päällekkäin puhuminen toi intensiteettiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti