Runokirja esseeni aiheeksi tuli Hal Sirowitzin Äitini sanoi. Se valikoitui osaksi koska se oli valmiina kirjahyllyssäni, tiesin sen olevan hyvä ja ajatuksia herättävä, ja lisäksi koska piti valita jotain henkilökohtaista. Siitä oli helpompi saada henkilökohtainen osuus kasaan kuin satunnaisesta kirjaston kirjasta.
Esseen muoto oli aika vapaasti valittavissa. Yritin välttää puhdasta runoanalyysiä siinä onnistumatta. Lisäksi kipeät ranteet taas haittasivat vähän kirjoittamista.
Valikoin esseeseen mukaan esimerkkejä kirjan erityyppisistä runoista. Loppuun ilmestyi jostain oma runonikin, vaikka se ei ollut alunperin tarkoitukseni. Jotenkin se vain kuului asiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti