Jatkoimme taas omien tekstiemme läpikäyntiä. Aloitimme omasta tekstistäni. Se oli kuulemma mielenkiintoinen, mutta kaipasi enemmän paikka- ja aikatietoja. Lukijat heittivät sen melkein toisen maailmansodan aikaan, mikä ei ollut tarkoitukseni. Innoitukseni kyllä ehkä. Toisaalta he miettivät dystopiaakin, eli pitää kehittää sitä puolta seuraavaan versioon. Teknologian puute kaipaa myös selitystä. Larea pitäisi jalostaa, antaa syy pitää hänestä ja kertoa, miksi hän on vartiovuorossa. Hän ei olisi vain uhri. Pohdimme hetken, mikä tuottaa samaistumisen tunteen lukiessa. Novellini loppu oli kuulemma hieman deus ex machina, joten sitäkin voisi parannella.
Toisien tekstien kohdalla mietimme käsikirjoituksen ja proosan eroa. Yhdessä oli myös hyvin otettu aika ja ajattelun muutos mukaan.
Käytännön vinkit liittyivät aistihavaintoihin. Joka kappaleeseen voi laittaa kaksi lausetta, jotka kuvaavat vain aistihavaintoja. Se voi helpottaa kirjoittamista. Konkreettinen kuva on myös helppo, ja kaikkea siinä ei tarvitse selittää. Kun tekee näköhavaintoja, voi pohtia miksi huomaa juuri sen ja mitä se tuo mieleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti