2-5/365

Viime illat olen kirjoitellut satua koulutehtävää varten. Se ei ole vielä lähdekään valmis, mutta se on saanut minut miettimään kielenkäyttöä ja sanavalintoja. Sadut on suunnattu lapsille eli kieli ei saa olla liian vaikeaa. Se kattaa kieliopin, sanavalinnat ja lauseiden pituuden. Lauseiden pituutta on aika helppo rajoittaa, mutta termit tuottavat hieman päänvaivaa. Onko esimerkiksi sotavanki ok sana vai ei? Synonyymiä, tai ainakaan yksinkertaista sellaista ei ole. Olemme myös jostain syystä kuunnelleet lastenlauluja muutamana päivänä. Useimmat ovat sisältäneet lapsille sopivaa kieltä. Yhdessä laulussa tosin mainittiin konduktööri ja jäin miettimään, kuinka moni 5-vuotias tietää mikä konduktööri on. Asia erikseen oli laulu sodasta ja pommisuojasta. Sen kieli oli selkeää, aihe ei ehkä ollut lapsille paras.
Viime viikolla luin Dan Brownia. Kirja oli aika nopealukuinen juuri yksinkertaisen kielensä takia. Sellainen on ollut aika  tyypillistä monelle jenkkiläiselle populistikirjalle. Helppolukuisuus tuo lukijoita. Alastalon salissa on tuossa vieressä kesken, koska sen ylipitkät lauseet vaativat keskittymistä. Sanasto on suhteellisen helppo, mutta kilometrin pituiset lauseet ovat vaikeita. Pilkkujakaan ei ole liikaa. Toinen kirja samantapaisella ongelmalla on Malaparten Iho, vaikka megalauseita ei ihan joka sivulla olekaan. Ihossa sanavalinnat ovat myös mielenkiintoisia. Aiheet pyörivät sodan ja seksin parissa ja puhujat ovat pääosin sotilaita. Silti ainoa ruma sana on ollut neekeri (jota viljellään paljon). En tiedä, onko kyse kulttuurierosta vai aikakaudesta. Kirja on kirjoitettu 1949 ja suomennettu 60--luvulla. Ehkä sana korostaa sotilaiden puhetapaa, mutta miksi heidän kielenkäyttönsä ei sitten ole muuten ronskia? Vai onko se vain silloisten ihmisten tapa puhua?

365/1

Nykyään on muotia osallistua erilaisiin haasteisiin. Oma haasteeni on kirjoittaa joka päivä vähintään 30 minuuttia. Aihe ja tyyli on vapaa. Joskus tulee varmaan tarinoita ja joskus päiväkirjaa. Pääasia on, että kirjoitan. Tämäkin teksti syntyy telkkaria katsellessa kännykällä naputellen. Vuorossa on CSI Miamin uusinta. Aurinkoa, kauniita ihmisiä ja rikoksia. Se ei ehkä ole maailman paras sarja, mutta hyvää viihdettä, kun ei jaksa keskittyä kunnolla. Alkuperäinen CSI ja New York -versiokin olivat parempia. Ehkä ne tulevat joskus uusintana.
Toinen pakollinen katsottava on NCIS ja sen New Orleans -kopio. Ne vain tulevat jostain syystä myöhään iltaisin, niin pitää aina muistaa erikseen katsoa ne netistä. Tpista oli vuosia sitten, kun joka illalle oli omat ohjelmansa. Klo 21 alkoi aina joltain kanavalta jokin rikossarja tai muu seurattava. Nykyään niitä tulee satunnaisiin aikoihin ja päivätkin vaihtelevat. Fox on viime vuosina suosinut paljon uusintoja ja näyttää niitä joka arkipäivä. Ensin tuli Criminal Minds ja nyt CSI. Hero taas suosii uusia jaksoja rikossarjoista, mutta niitä tuler harvemmin katsottua livelähetyksenä jos ollenkaan. Ei sillä, että katsoisin livenä muutenkaan paljon tv:tä. Erilaiset suoratoistopalvelut ovat usein se helpompi vaihtoehto, kun voi päättää ajan itse.
Seuraava sarja on näköjään Num3rot. Rikoksia ja matematiikka (ja muita numerotieteitä). Pääosassa FBI ja huippunero matemaatikko, joka ratkaisee aina kaiken yhtälöillä. Yhtälöissä ei aina vain ole järkeä ja usein unohdetaan, mitä edellisissä jaksoissa on tehty ja päätelty. Kaikki näyttelijät eivät sentään näytä malleilta, mutta lähellä he ovat. Hollywood ei kai usko tavallisten ihmisten myyvän sarjoja tai elokuvia, tai ainakaan tavallisen näköisten naisten. Todellisuuspako on tosin tehokkaampi, kun ruudussa olevat ihmiset ovat aivan erilaisia kuin kadulla.

Proosan alkua, taas

Ensimmäiseksi kurssiksi uusissa opinnoissa valikoitui proosa. Vaikka sitä kuului yksi kurssi jo perusopintoihin, sitä saa/joutuu tekemään lisää aineopinnoissakin, kun opettava koulu vaihtui. Tämä on toisaalta hyväkin, koska lähestymistapa on hieman eri. Ainakin itsenäiset oppimistehtävät näyttävävt kattavilta. Pitää kirjoittaa ja pohtia omaa ja muiden tekemistä. Ja tehdä oppimispäiväkirja.
Kirjallisuuslistassa oli tuttu kirja, Kirjoittaimisen taide ja taito. Se meni varaukseen taas kerran, kun sitä vaaditaan ilmeisesti kaikissa tehtävissä. Syy lienee, että se on kirjoitettu juuri Jyväskylän avoimen yo:n kirjoittajaopintoja varten. Hyvä kirja, vaihtelu vain olisi kivaa, kun samaa kirjaa käytettiin viimekin vuonna.
Kirjoitustehtävät ovat paikoin mielenkiintoisia ja jopa hyödyllisiäkin. Ensimmäisessä saa hahmotella romaanin rakennetta ja alkua, ja analysoida ne puhki. Seuraavassa harjoitellaan eri tyylejä kirjoittaa. Viimeisenä tutkitaan kirjoitusoppaita. Tekstiä pitäisi ainakin siis syntyä. Onneksi jokaiseen tehtävään tuli heti ideoita toteutuksesta ja aiheesta. Romaanitehtävään tulee hahmotelmaa viime vuonna kirjoitettujen lyhyiden tarinoiden pohjalta, tyyliharjoitukseen tulee Piintilän venäläisvangit, ja kirjoitusoppaaksi valikoitui Kummalliset kirjoittajat, julkaisijana Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat.

Uutta kohti

Viime lukuvuoden aikana taisin innostua kirjoittamisen opiskelusta liikaakin. Ilmoittauduin eilen jatkamaan opintoja Jyväskylän Avoimessa yliopistossa, eli minusta taitaa tulla oikeasti ikuinen opiskelija. Jyväskylässä voin tehdä suurimman osan opinnoista verkon välityksellä  ja saan suorittaa kandidaatin tutkinnonkin. Kursseja on joka sorttia, ja Jyväskylän perusopinnot näyttivät kattavammilta kuin Turussa. Harmi vain, että koska avoimen opinnot ovat maksullisia, ei minun kannata tehdä kursseja lisää perusopintojen puolelta kuin erityistapauksissa.

Opinnot pitää aloittaa HOPSilla, eli opintosuunnitelman teolla. Se on muutakin kuin vain kurssien valitsemista ja aikataulujen tekoa. Pitää pohtia suunnitelman merkitystä, itseään opiskelijana ja kirjoittajana. Samalla pitää pitää mielessä omat opiskelutavoitteet. Tein suunnitelman aika nopeasti, mutta toivottavasti menee läpi. Se on usein jotenkin vain vaikeaa ja aikaavievää tehdä pitkä reflektoiva teksti, kun ei siitä niin paljon ole kuitenkaan tässä tapauksessa hyötyä. Tiedän omat tavoitteeni, ja itseä kirjoittajana on tullut pohdittua täällä blogissakin.

Kootusti

Johdanto

Intoa täynnä oppimaan uutta ensimmäiselle kurssille. Mielenkiintoisinta kurssilla oli ehkä eri tekstilajien läpikäyminen ja niiden erojen löytäminen. Proosan ja runon eron esimerkiksi oli tiedossani, mutta kurssi ehkä selvensi paljon miksi ja miten. Palautekeskustelut opiskelijoiden teksteistä tuntuivat hyödylliseltä ja toivat myös uutta tietoa ja näkökulmia. Sellaisiakin, joita ei varmaan muuten olisi tunnilla tullut puheeksi, enkä itse olisi tullut ajatelleeksi. Keskustelut tosin kaipasivat paikoitellen enemmän ohjausta.
Ennen kurssia olin kirjoittanut enemmän tietokirjallisuutta: raportteja, kaupallisia some-päivityksiä, esseitä opiskellessa. Muutamat kaunokirjalliset tekstit olivat olleet aihioita ja lyhyitä palasia. Niitä ei kovin moni muu ollut lukenut. Kaipasin juuri harjoitusta ja ajatuksia siihen kirjoittamisen luovaan puoleen. Miten päästä irti tylsästä faktojen latelusta ja saada teksti kuvailevammaksi, miten kirjoittaa hienommin. Olin päätynyt lukemaan useampia helppoa tekstiä sisältäviä kirjoja viime vuosina. Enemmän toimintaa, vähemmän kuvausta ja ajattelua. Tunnistin niistä omaa tyyliäni. Itse asiassa minua hämmästytti, miten kirjallisuuden professori (Justin Cronin) suostui julkaisemaan niin tökerösti kirjoitetun kirjan. Ehkä hän laittoi rahan taiteellisuuden edelle. Stephen Kingin kirjat ovat usein samaa tyylilajia ja silti parempaa tekstiä.
Kirjoittamiseeni oli myös vaikuttanut fyysiset esteeni. Heikot lihasvoimat ja toistuvat jännetupentulehdukset ovat tehneet teksteistäni tiiviitä, kirjoitan vain sen pakollisen. Kouluaikana piti kirjoittaa käsin ja se oli hidasta eikä kumittaminen ollut helppoa. Piti tietää siis heti, mitä aikoo sanoa ja miten. Tietokoneella pidemmät tekstit tulevat helpommin, mutta vieläkin pitää pitää taukoja enkä ole oppinut editoimaan omia tekstejäni. Joko korjailen pikkuvikoja tai kirjoitan koko jutun uudestaan. Usein käteni eivät pysy ajatuksieni vauhdissa, mikä vaikeuttaa oikeaa luovuutta. En voi vain kirjoittaa kirjoittamisen vuoksi, vaan tuotetun tekstin pitää olla ekonomista. Käsieni voimat ja tavoiteltu tulos pitää saada sovitettua yhteen.

Mitä opin: Ehkä eri tyyppisten tekstien kirjoittaminen ei olekaan vaikeaa.

Tuotokset: http://kuisti.blogspot.fi/2016/09/normal-0-false-false-false-en-us-x-none.html

Draama

Draamakurssi oli kaikista kursseista ehkä teoriapainotteisin. Siellä käytiin läpi erilaisia termejä ja tapoja kirjoittaa draamaa. Näissä tavoissa oli omia sääntöjään. Luimme myös paljon erilaisia näytelmäkohtauksia ja analysoimme niitä aina tunnin teeman mukaan. Opettaja oli hyvin innostunut aiheesta ja sen huomasi. Tunnit olivat mielenkiintoisia luentoja ja usein pitkittyivät.Omia tekstejä kurssilla syntyi pari, lyhyt irrallinen kohtaus ja viiden kohtauksen pituinen mininäytelmä. Niihin minulla syntyi tekstiä aika helposti, kunhan keksin ensin aiheen. Draama sopi kirjoitustyylilleni: Kuvausta vähän ja sekin selkeästi ilmaistuna, repliikkejä paljon. Ei tarvinnut miettiä adjektiiveja tai hienoja lauseita. Kävimme tunnilla läpi toki abstraktimpaakin teatteria ja proosan tapaisia käsikirjoituksia, mutta harjoitustyöksi kelpasi onneksi perinteinen käsikirjoitus. Olisi tosin voinut olla mielenkiintoista kokeilla toisenlaistakin tyyliä, mutta tämä kurssi oli kuitenkin ensimmäinen varsinainen kosketukseni draaman kirjoittamiseen. Ehkä siis ensi kerralla.
Kurssilta mieleen jäi myös Das Art -palautteenantomenetelmä. Se tuntui hyvältä, koska se erosi perinteisestä ”mikä on hyvää ja mikä huonoa”-palautteesta. Das Art meni syvemmälle. Tosin ainakin itsellä olisi ollut ehkä hyödyllisempää osallistua enemmän oman tekstini palaute-prosessiin, mutta se ei kuulunut menetelmään.

Mitä opin: Draaman kirjoittaminen ei ole vaikeaa vaan mielenkiintoista

Tuotokset: http://kuisti.blogspot.fi/2016/11/pakettimatka.html
                 http://kuisti.blogspot.fi/2016/11/taksikohtaus.html

Proosa

Tässä vaiheessa huomasin, että en ollut lukenut kurssien aikana niin paljon kuin oli tarkoitukseni. Kokonaisia kirjoja ei tullut luettua juuri lainkaan. Niistä olisi kuitenkin ollut hyötyä, koska vaikka kävimme tunneilla läpi erilaisia tekstinpätkiä, ne olivat vain pätkiä. Niihin ei pystynyt uppoutumaan sisään.
Aina samanlaiset oppitunnit, luento ja palautteet, kävivät joskus tylsiksi, vaikka aiheet ja keskustelut olivatkin mielenkiintoisia.
Oma kirjoittamiseni edistyi vähän. Yritin soveltaa joitain tunneilla käsiteltyjä asioita ja niistä heränneitä ajatuksia novellissani. Aloin kehitellä myös isompaa kokonaisuutta ja siihen liittyvää maailmaa, ja pohdin, miten sen saa näkymään lyhyessä tekstissä.

Mitä opin: Kirjoittaminen vaatii palautetta ja harjoittelua

Tuotokset: http://kuisti.blogspot.fi/2017/02/odotus-v2.html
                 http://kuisti.blogspot.fi/2017/01/odotus.html

Lyriikka

Sain hieman shokkialun lyriikan kurssille, koska olin kipeänä ja pois kaksi ensimmäistä kertaa. Melkein heti ensimmäisenä tehtävänä oli kirjoittaa lyhyt runo. Muutenkin tunneilla oli paljon nopeita runotehtäviä, ja tuotoksia ei onneksi tarvinnut jakaa kaikkien kanssa. Nämä tehtävät kuitenkin pakottivat kirjoittamaan, runoilemaan, ilman valmistautumista ja ajattelua. Niiden kautta ehkä oppi, että runoileminen ei ole vaikeaa tai ikävää. Vaikutus omaan kirjoittamiseeni oli se, että ehkä olen vapaampi ja innokkaampi kokeilemaan eri menetelmiä. Perinteisiä riimillisiä runoja tuskin alan kuitenkaan kirjoittaa.
Opiskelijoiden miniesitelmät olivat hyvä tapa jakaa tietoa eri aiheista, vaikka sitä tietoa oli joskus vaikea etsiä.

Mitä opin: Runous ei ole pelottavaa

Tuotokset: http://kuisti.blogspot.fi/2017/04/kirjaesseita.html
                 http://kuisti.blogspot.fi/2017/03/runotanssi.html
                 http://kuisti.blogspot.fi/2017/03/dadakuva.html
                 http://kuisti.blogspot.fi/2017/04/aitini-sanoi.html
                 http://kuisti.blogspot.fi/2017/02/shokkialku.html

Tietokirjoittaminen

Esseekurssi oli ehkä raskain koko kokonaisuuden kursseista. Sitä varten piti kirjoittaa monta esseetä ja kaikkia niistä analysoitiin. Teoriaa ei pohjaksi juuri ollut, vaan analysointi ja palaute perustuivat aiemmin opittuun. Keskustelu oli joskus filosofista ja eksyi aiheesta.
Esseiden kirjoittaminen sinänsä oli mukavaa ja sitä voisin harjoitella enemmän. Kun valitsin kiinnostavan aiheen ja sain napattua pari analyysityökalua tekstin rungoksi, oli essee helppo kirjoittaa, koska juuri sitä on yliopisto-opintojen aikana tullut tehtyä. Omiin kokemuksiin ja mielipiteisiin perustuva essee taas ei ollut niin helppoa saada yhdeksi kokonaisuudeksi. Essee ei kuitenkaan ole se oma lajini välttämättä. Kiinnitin kurssin aikana enemmän huomiota sanavalintoihin ja tekstin laatuun.

Mitä opin: Kaikesta voi kirjoittaa ja samaa tekstiä kannattaa kirjoittaa uudestaan.

Tuotokset: http://kuisti.blogspot.fi/2017/05/homppataide.html
                 http://kuisti.blogspot.fi/2017/04/esseen-aihe-tahan.html
                 http://kuisti.blogspot.fi/2017/04/melkein-onnistuu.html
                 http://kuisti.blogspot.fi/2017/05/txtfbbbq3.html
                 http://kuisti.blogspot.fi/2017/05/ei-kuulu-mulle-v1.html

Koonti

Olen vuoden aikana oppinut, että saan kaikenlaisia tekstejä aikaiseksi tarpeen vaatiessa. Kaikille kriitikoille tuotokseni eivät tosin kelpaa. Kirjoittamiseni estetiikka on ehkä menossa haluamaani suuntaan. Osaan ja pystyn kirjoittamaan paremmin kuin vuoden alussa, ja tiedän mihin kiinnittää huomiota. En pelkää kirjoittaa ”huonoa” tekstiä. Pääasia on, että tekstiä syntyy.
Fyysisille rajoitteilleni en voi mitään, mutta uusi parempi näppäimistö auttaa jo paljon. Kirjoittamiseni on aika paljon sujuvampaa sen kanssa.
Osa kursseista oli raskaampia kuin toiset. Lyriikan kurssilla käytetyt pikaharjoitukset olivat hyviä, samoin esseekurssin kirjoituspakko (vähintään kolme esseetä) ja draaman Dasarts-menetelmä. Jatkuvat palautekeskustelut olivat paikoin puuduttavia.

Mitä opin: Reflektointi on hyvästä

Tuotokset: http://kuisti.blogspot.fi/2017/05/tauno.html

Loppua kohti

Vuoden ja opintojen viimeinen kurssi... Varsinaista opetusta ei sinänsä ollut, ja opiskelijamääräkin oli pudonnut. Vuoden aikana olivat ihmiset tietysti vaihtuneet, mutta reilusti alle puolet alottaneista kävi vuoden loppuun. Käytimme opetuskerrat keskusteluun ja loppuyhteenvedon pohtimiseen. Sen tärkeimpänä osana on oma suhde kirjoittamiseen, oma estetiikka ja oma oppiminen.
Toinen tuotos kurssilta on lyhyt kaunokirjallinen teksti, nimenomaan omaa oppimista ajatellen. Päätin kirjoittaa sen lähinnä harjoituksena eri näkökulmia käsitellen. Tauno-parka. Opettaja piti tekstistäni, tosin henkilöille pitäisi ehkä saada jonkinlainen suhde Taunoon. Kielen kautta voisi myös tehostaa eri näkökulmien käsittelyä.

Tauno

Kiire kiire. Taunolla oli taas kiire. Hän hörppi kuumaa kahvia, napitti paitaansa ja tappeli kravatin solmun kanssa. Tauno vilkaisi sekaista keittiötä, neljää lastaan ja väsynyttä vaimoaan. Hänen vaimonsa näytti nuokkuvan pöydän ääressä, mutta onnistui samalla jotenkin syöttämään Tiinaa. Tiinalla oli liikaa energiaa ja puuroa lensi joka suuntaan. Vanhemmat lapset kinastelivat taas jostain pokemonista. Kännykät kävivät melkein puurokulhossa käsien viuhtoessa sinne tänne. Tämänkö eteen hän teki töitä? Mieluummin Tauno olisi istunut mökin laiturilla olut kädessään ja vapa vedessä, ihanassa hiljaisuudessa ja rauhassa. Hän vilkaisi kelloaan, heitti kahvikupin tiskialtaaseen ja antoi vaimolleen tavan mukaisen poskisuukon. Pian Tauno ryntäsi jo kerrostalon portaita alas. Alaovella hän melkein törmäsi naapuriin ja hänen kolmeen puudeliinsa. Sitten parin minuutin reipas kävely metrolle. Tauno kävi mielessään läpi päivän tehtäviä ja salkkunsa sisältöä. Tietokoneen laturin hän oli toivottavasti muistanut napata mukaan. Tauno kääntyi aukiolle muiden työmatkalaisten seassa. Joku pyrki vastakkaiseen suuntaankin. Aukion reunoilla puut alkoivat vihertää ja linnut lauloivat, Taunolla ei vain ollut aikaa sellaista huomata. Hän mietti kokouksia ja lomakkeiden täyttöä niin, ettei edes huomannut heti lakanneensa hengittämästä. Yhtäkkiä hänen maailmansa vain musteni ja hän kaatui maahan.