Kolmas tehtävä palautekurssilla sisälsi lisää proosan palautusta. Nyt siihen piti liittää itsearviointi ja pohdintaa tekstistä. Omassa tehtävässäni arviointi meni ehkä hieman metsään, ja eksyin aiheesta. Kirjoittamisen kanssa tuli nuutenkin kiire, kun päädyin tekemään kokonaan uuden tekstin. Siitä ja muista palautetuista teksteistä kerron lisää omassa postauksessaan.
Varsinainen palaute annettiin taas pareittain ja tällä kertaa kirjallisesti. Nyt palaute piti miettiä opetussuunnitelman ja kirjoittamisen arviointikriteerien kautta. Tämä toisaalta helpotti, mutta myös vaikeutti palautteen antamista. Arviointikriteerit tuntuivat olevan hyviin pintapuolisia ja muotoon keskittyviä. Jos pitäisi antaa oikea arvosana, saisi olla tarkkana, että katsoo muutakin kuin muotoa. Parini teksti oli esimerkiksi pätkä näytelmää. Mietin palautetta kirjoittaessa, miten paljon pitää huomioida perinteisen näytelmäkäsikirjoituksen muotoa. Kaikkea ei-dialogia ei nimittäin oltu merkattu joka kohdassa kovin selkeästi. Miten iso "vika" tämä oikeasti on vai olinko vain liian kriittinen? Huomasin myös, että pätkä proosaa tai pari runoa on parempi kokonaisuus luettavaksi kuin kaksi irrallista näytelmän kohtausta. Koko ajan sai miettiä, kerrotaanko välistä puuttuvasta kohtauksessa enemmän jostain, mitä kaipasin palautteessani. Antamani numeroarvosana olisi ehkä muuttunut, jos kohtaukset olisivat olleet peräkkäisiä.
Itse saamani arvosana ja palaute ei yllättänyt. Teksti oli selvästi kesken ja kärsi lyhentämisestä.
Lopuksi tässä tehtävässä piti pohtia arviointiprosessia. Totesin, että arvioinnin harjoittelu om hyvästä, jotta paremmin itsekin tiedostaa arviointikriteerien vaatimukset ja arvioinnin hankaluuden. Kovin moni opiskelija tuskin tosissaan tavaa arviointikriteerejä ja miettii, onko jokin tekstin osa-alue 4 vai 5 arvoinen. Toisaalta arviointikriteerit eivät ota kantaa kokeellisiin teksteihin. Mitä sitten, kun teksti ei mene sisään minkään lajin konventioihin? Ja entä jos arvostelija ei tunne lajityyppiä? Hankala arvostella tarkkaan sellaista, jonka nyanssit menevät ohi.
Pohdintaan kuului myös oman temperamentin tunnistaminen artikkelin perusteella. Totesin olevani rauhallinen ja olleeni sellainen aina. Tosin hetken mietinnän jälkeen totesin myös vältteleväni huonoa palautetta, kun sitä ei ole tarvetta lukea. Kerroin, miten gradun loppupalaute on vielä pääosin lukematta. Loppupalaute ei muuta gradua mihinkään suuntaan, ja tiedän gradussa olleen paljon parantamisen varaa. Lisäksi en kuulemma saa enää tehdä uutta gradua, jotta en stressaannu liikaa. Mitä hyötyä lukea palautetta, jos sillä ei tee mitään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti