Joskus kirjoitustehtävien aiheet tulevat helposti. Annettu tehtävänanto tai teema laittaa heti aivonystyrät liikkeelle. Välillä aihetta ei taas millään löydy. Kaikki vaihtoehdot tuntuvat huonolta ja niistä ei saa kehiteltyä fiksuja ajatuksia paperille. Inspiraatiota saa etsiä milloin mistäkin, mutta deadlinen lähestyessä on vain pakko alkaa kirjoittaa jostain jotain.
Dialogiselle esseelle tuli aihe mieleen heti tunnilla. Hyväntekeväisyydestä olisi helppo kirjoittaa puolesta ja vastaan. Siitä löytyy paljon tutkimustietoa ja tilastoja, ja hyviä ja huonoja puolia on helppo arvioida ja argumentoida. Kotimatkalla mietin asiaa tarkemmin, ja totesin hyväntekeväisyyden olevan sittenkin huono aihe. Se vaatisi liikaa tutkimusta, jotta esseen saisi kunnolla kasaan, ja aiheesta on kirjoitettu liikaakin.
Muutaman tunnin pähkäilin muita ideoita. Ne vain tuntuivat vielä huonommilta enkä monista keksinyt kuin aiheen tai otsikon. Satunnaisen asian X hyödyllisyys olisi helppo formaatti kirjoittamiselle, mutta sitä voisi olla vaikea venyttää koko esseeksi. Päätin siis siirtyä inspiraation hakuun muualta eli Facebookista.
Vastauksia kyselyyni tuli vain muutama. Monikulttuurisuus kuulosti sekunnin mielenkiintoiselta, mutta sitten tajusin siinä olevan samoja ongelmia kuin hyväntekeväisyydestä kirjoittamisessa. Liikaa tutkimusta, tilastoja ja muita kirjoitelmia. Sitä käsitellään jatkuvasti eri medioissa ja yksityiskeskusteluissa. Esseen tarkemman näkökulmankin päättäminen olisi hankalaa. Muita vastauksia olivat keinovalon vaikutus uneen ja Finnpulp. Molemmat niistä vaatisivat tutkimusta enkä edes tiedä mikä Finnpulp on. Pähkäilyä piti siis jatkaa.
Essee sai jäädä pienemmälle huomiolle seuraavana päivänä, vaikka aiheen mietintä jäi kytemään jonnekin aivojen perukoille. Illalla aivojen syövereistä alkoikin tulvia hyvältä kuulostavan esseen kappaleita.
Olisiko hyvä aloittaa omilla kokemuksilla? Kertoa siskon tuttavasta, joka kävi kertomassa luokalleni afrikkalaisesta elämästä, kun olin ala-asteella. Siitä tuskin saisi esseelle punaista lankaa. Enhän edes muista tuttavasta tuon lisäksi paljon muuta kuin matkalaukun täynnä mangoja. Seuraava aloituspiste: omat afrikkalaiset tutut ja työperäinen maahanmuutto. Siihen voisi ottaa EU:n sisäisen liikkuvuuden mukaan. Sitten essee taitaisi mennä kymmeneen suuntaan yhtä aikaa. Hylätään se idea.
Afrikkalaisten ja muiden maahanmuuttajien itse kokema monikulttuurisuus voisi olla hyvä teema koko esseelle. Paitsi että sen varaan olisi vaikea rakentaa dialogisuutta. Entä jos sen muuttaisi kotoutumiseksi ja sen puolesta ja vastaan? Vai voiko olla kotoutumista vastaan? Vaikea saada siitä kiinni kuin uskonnollisten ja kulttuurillisten fanaatikkojen näkökulmasta. Ruotsissa tosin on ollut mellakoita liittyen kotoutumiseen ja kotouttamiseen, mutta se vaatisi taas tietojen kaivelemista. Siis eteenpäin.
Monikulttuurisuuden pohdinta itsessään ei taas ole kovin dialogista, ellei listaa puhtaasti sen hyviä ja huonoja puolia. Taitaa mennä tylsäksi ja loppuun kalutuksi. Maahanmuutto yleisellä tasolla olisi ehkä helpompi teema. Siitä löytyisi taatusti muidenkin ajatuksia, varmaan liikaakin. Oma mielipide asiaan on aika positiivinen. Haluanko etsiä muita näkökulmia ja viettää illan lukien maahanmuuttovastaisia Facebook-ryhmiä ja Hommafoorumia? En. Poikaystävänikin kyllästyisi aika pian silmien pyörittelyyn ja huokailuun.
Jos ei siis monikulttuurisuutta, vaan yksikulttuurisuutta! Miksi suomalainen kulttuuri on maailman paras ja kaikkien maiden pitäisi omia se. Ensin perusteita puolesta: täsmällisyys, rauhallisuus, sisu, jne. Sen jälkeen vastaan: luonto ja lämpötilat erilaisia, monikulttuurisuuden tuomat rikkaudet, ihmisillä taipumus kehittää pienissäkin ryhmissä oma kulttuurin tapainen… Joo, tästä saa hyvän esseen aikaan.
Miksi yhden kulttuurin levittämisestä maailmanlaajuiseksi ei ole kirjoitettu paljon? Ai niin, natsit ja muut fanaatikot. He kirjoittavat asiasta enemmän kuin tarpeeksi. Saisiko teemaan sitten suvaitsevampaa näkökulmaa? Menee vaikeaksi. Jatketaan siis seuraavaan ajatukseen teemasta.
Tilastoilla ja muilla luvuilla voi ainakin pidentää esseetä. Suomessa asuu niin ja niin monen maan kansalaisia, niin ja niin monen kielen puhujia. Maahanmuuttajia on X vuodessa, kansalaisuuden saa Y vuodessa ja pakolaisia tulee Z vuodessa. Perussuomalaisten kannatuksen kehitys on tämä ja Vihreiden taas tuo. Tietojen kaivaminen esiin vie aikaa ja vaivaa, ja niitä olisi ehkä vaikea saada jouhevasti esseeseen mukaan. Mitä lukuja valita käyttöön? Miten lukuihin saisi edes dialogisuutta? Ei maahanmuuttajia ole X vaan A? Tämä ajatus menee siis ehkä-pinoon, riippuen esseen lopullisesta toteutuksesta.
Alkaa tuntua siltä, että vaihdan aihetta kokonaan…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti